maanantai 27. huhtikuuta 2015

Kuohkeutta ja yllätyksiä

Hyvin pitkästä aikaa Runotorstain haastesanojen äärellä, toivottavasti jälleen säännöllisemmin mukana :)

Pohdin toisinaan
missä on arjensietokykyni
ja onko sitä kylliksi - -
Olen unelmoija, haikailija,
yllätysten kaipuinen.
Osa niistä toteutuu
ja se tekee elämästäni
juuri sellaisen kuin se on

Sitä joskus jonain arkihetkenä miettii
onko elämä
lässähtänyttä
vailla mausteita,
vailla uunituoreutta, kuohkeutta
Ja kun asiaa tarkemmin katsoo,
on tämä näkökulma syytä kyseenalaistaa
ottaa arjen maku tarkempaan syyniin
sillä paljon on niin itsestäänselvää
ettei se muka maistu miltään
vaan mieti ruisleipää pitkän ulkomaanmatkan jälkeen

Kuohkean suuria masuja
on monella ystävällä
ja on heitä,
jotka ovat pettyneet monesti, monesti
etteivät uskalla paljon toivoa
sitä suurinta positiivista yllätystä

Se voi yllättää, miten eri vuodet
ovat omanlaisiaan teemavuosia:
viimeksi viidet häät,
kuluvana vuonna kolme kummilasta,
ja kenties ensi vuonna, kuka tietää
vaikkapa omat kaksoset?

Jos on kärsivällinen
ja jaksaa odottaa, ottaa rennosti, olla vaan
näkee kuinka arki-ilo paisuu
kuin pitsapohja tai sämpylätaikina

Sen tunteen voimakkkuus
voi minut, vierestä katsojankin, yllättää
mitä oma äiti tai isä
lapselle merkitsee,
ne maailman ikävöidyimmät sylit
ja hetki, jolloin sinne pääsee kiipeämään.

Maanjäristys ei voi olla yllättämättä,
vaikka se olisi vuosiakin ennusteesta myöhässä,
ei kukaan kykene kuvittelemaan
hetkeä jolloin maa katoaa jalkojen alta
ja katoaa ajatus turvallisesta katosta pään päällä