tiistai 28. lokakuuta 2014

Syksyn ihkaensimmäinen osallistuminen runohaasteisiin

Jotain alkusyksyn tiukasta todellisuudesta kertoo, että blogin pitämiseen ei ole rahkeet riittäneet.
Uusi yritys taas tästä eteenpäin. Aina on hyvä aika aloittaa uudelleen.
Hyvä mieli tulvii sisimpään kun lukee runoja runotorstai-sivulta pitkästä aikaa.
Kiitos kanssarunoilijat!



Ajatuksia läpinäkyvä -sanahaasteesta ja vaahteranlehti-kuvahaasteesta (kaikki lyhyet runoni ovat erillisiä, eivät toisiinsa liittyviä)

Kaikki värit, kaikki elämänvaiheet,
Sinulla on antaa, Kaikkivaltias

Sanoista näkyvät tunteet läpi,
niin mitäänsanomattomuuksistakin.

Lapsi näkee sen, minkä aikuinen yrittää peittää.
Puoliso lukee kuin kirjaa avointa, mitä toinen koittaa piilottaa.
Totuutta ei voi näkymättömiin kätkeä, pois heittää.

Vaikka kymmenet vuodet minä sinut tuntisin,
eivät ajatuksesi muutu läpinäkyviksi minulle,
eivät ajatukseni sinulle.
Kertominen on ainoa sortumaton silta.

Välienselvittely tekee
erimielisyyksien muureista
läpinäkyviä.
Suu ja sydän puhtaana lopulta
läpikuljettavia.

Mitä runoista paistaa läpi, mitä asenteista lukemaan oppii?
Mitä rukoukset kuultavat, mitä yön unet heijastavat?

Jumala, rehellisyyden nimissä minun on
sanottava sinulle, etteivät suunnitelmasi
ole läheskään läpikuultavan kirkkaat minulle.
Enkä aina näe sanojesi, lupaustesi taakse,
siihen pisteeseen, jossa ne tulevat
kohdallani arkiseksi todeksi.
Herra, anna luottamuksen lukulasit,
tarpeeksi vahvat, plus-merkkiset.



Edellisiä haasteita: Olennainen ja muotoiltu

Kuin nämä puut olisi maalattu
kirkkain graffitein,
muotoiltu kauneuskilpailuihin.

Pikkusisarukseni puhaltavat kakun kynttilöitä,
jääkaapin ovessa magneettinen lause
"Perhe on tärkeä"
Olennaista on tämä.
Olennaista aika, jota jaamme yhdessä.

Miten arki muotoillaan kiireettömäksi?
Etsin vastausta kautta kantapään taas
kysymykseen välttämättömään.
Kuka sen muotoilee?
Puolestani tuskin kukaan muu.
Tehköön säännöllinen harjoitus lopulta mestarin.

Olennainen on aika, jonka viettää itsekseen.
Se muotoilee mielialan ja vireystilan niihin hetkiin,
jotka viettää toisten ihmisten kanssa.
Niin minusta tulee se minä, jonka muut minuna tuntevat.

Kynttilänvaloa ja hämäränhyssyhetkiä loppusyksyyn toivotan!