sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Sanat, pienten ja isojen ihmisten - runotorstain 300. haaste

Tässä ollaan lastenhoitokeikkojen tunnelmissa muun muassa

Äiti.Isi.Oma nimi.
Ensimmäiset sanat,
maailman tärkeimmät.

Sanoista vielä ymmärtämättömälle
ei niinkään mitä vaan miten:
hymy ja hellyys vievät viestin.

Kun löysin sanoilla leikkimisen,
en voinut lopettaa.
Yhä jatkan.
Vieläkin ymmärrän jotakin uutta.
(kolmas vuosikymmen sanoilla leikkimistä ja runoilua meneillään)

Nimeäminen on
sanojen käyttämisen sydän
lelujen, kuvakirjahahmojen, eläinten nimet,
lempinimet itselle ja rakkaille ihmisille ja tärkeille esineille.
Yhteinen rakkaudentäyteinen koodikieli.
Kodin kieli.

Ne sanat, jotka viitotaan
tai katseella kuvakorteista osoitetaan.
Ne sanat, joilla pääsen
tunteisiisi, tahtomisiisi -
kyllä, ei, vettä, ystävä.
Ja joskus tarina, jonka osaa
välittää äiti, isi, hoitaja, ope:
"Eilen katsoin Fröbelin palikoita ja tanssin"
"Tänään menen saunaan"
Kädenheilautuksista ja katseenkohdistamisista
tulee sanoja, sanoma, yhteinen ymmärrys.

Kun ujostuttaa, ei sanoja tule.
Turvallisuus on avain sanojen arkkuun.

Sadutan ja saan lahjaksi
sinun ainutlaatuiset sanasi,
niiden läpi sisäisen maailmasi.

Omat laulunsanat, arjen suola.
Putkahtelevat jostain
nukuttaessa,
keinuttaessa,
rattaita työnnellessä.
Tilanteet eivät jää
kummallekaan mauttomiksi.
Sanat kanssa musiikin ovat kaikille
yhteinen ymmärryksen kieli.

(Vinkki: kokeile seuraavilla sävelmillä:
Tuiki tuiki tähtönen,
Keinumme näin,
Pyörät ne pyörivät ympäri)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti