Runotorstain haastesana: toivo. Sitä ei saa suoraan käyttää runoissa.
Elämäni laukkuun pakkaan
uskon ja rakkauden ja
sen kaikista suurimman.
Mukana on kaikki mitä tarvitaan.
Kun sanon, että hauta on tyhjä, ja
Hän tulee ja kuivaa kyyneleet, ja
näyttää jäljet käsissään,ja
enkelin kirkkaus ilmestyy ja
kirkastaa pimeimmät ajatukset,
ei tarvitse sanoa, mikä sana
kuvaa tätä kaikkea.
Edessä Emmauksen tie ja
maailman ääret.
Merkityksettömyyttä ei ole
sillä lupaus pysyy
kaikki päivät maailman loppun saakka.
Luulin sinut menettäneeni.
Se teki kipeää. Loputtomuuden tuntu.
Kuitenkin etsit reitin,josta
pääset kurkistaen versomaan jälleen.
Mukanasi auringonvälke ja vihreys.
Maan tomusta nousee hento haave:
mahdoton muuttuu mahdolliseksi,
toteutumaton toteutuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti