Runohaasteena 7.3-14.3, ajatuksia useanlaisia ihmisen parhaasta ystävästä
Sen tulisi olla sinä,
itse itsellesi ystävä
kannustava, ei tuomitseva.
Se, jonka kanssa sovussa
olet koko elämäsi.
Toivo on ihmisen paras,
hengissäpitäjä,
katseenkohdistaja,
sydämen moottori.
Ihmisen paras ystävä
on pääsiäiskertomuksen otsikko.
Hän, joka kantoi kaiken,
antoi kaiken.
Rakasti.
Yhä rakastaa.
Hän antoi meille vaalittaviksi
kaikki pikkuruiset olennot.
Parhaiksi ystäviksi tarkoitetut,
uhanalaisia, unohdettuja,
suunta sukupuuttoon.
Käännä se, ystävä hyvä!
ON yksi lapsuuteni mielikuvitusystävistäni,
joka ei ole haalistunut viereltä pois:
suojelusenkelini Angel.
Hän on ja pysyy, vanhuuteen, iankaikkisuuteen.
Armahtavaisuus on ihmisen
paras ystävä itselle ja toisille.
Anna sille iso sija sydämessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti