Toivo, mutta älä sitä lausu

Runotorstain haastesana: toivo. Sitä ei saa suoraan käyttää runoissa.

Elämäni laukkuun pakkaan
uskon ja rakkauden ja
sen kaikista suurimman.
Mukana on kaikki mitä tarvitaan.

Kun sanon, että hauta on tyhjä, ja
Hän tulee ja kuivaa kyyneleet, ja
näyttää jäljet käsissään,ja
enkelin kirkkaus ilmestyy ja
kirkastaa pimeimmät ajatukset,
ei tarvitse sanoa, mikä sana
kuvaa tätä kaikkea.
Edessä Emmauksen tie ja
maailman ääret.
Merkityksettömyyttä ei ole
sillä lupaus pysyy
kaikki päivät maailman loppun saakka.

Luulin sinut menettäneeni.
Se teki kipeää. Loputtomuuden tuntu.
Kuitenkin etsit reitin,josta
pääset kurkistaen versomaan jälleen.
Mukanasi auringonvälke ja vihreys.
Maan tomusta nousee hento haave:
mahdoton muuttuu mahdolliseksi,
toteutumaton toteutuu.

Tipu tipunen

Tipu-loruja oli tarkoitus lapsille keksiä ja hommahan lähti taas käsistä:)tuotoksia, olkaa hyvät:

Tipu ei tipu,
se lentää, liitää,
räpyttelee, räpsyttelee.
Äiti katso, vaik oon pieni hento,
tää on äiti -katso,katso - kananlento!

Tipu treenaa ekoja sanoja,
kot-kot-koo
pot-pot-poo
kot-kot-koo
tipu treenaa samoja sanoja,
sanojen saloja, sanoja jaloja.

Rairuohosta kurkin
näen yli purkin
jossa asun
ja täytän masun
ja höyheniäni pöyhin,
olen tipu, enkä sulkasadossa köyhin!

Styroksipallo
on tipun kallo.
Nokka ja pyrstöt somat
pyrstö ja heltta omat,
keikuttaa voin,
kaakattaa voin,
saada piipunrassijalat,
oppia tiputanssin salat!

Tipuset, pupuset
pääsiäisen väriset
valloittaa rairuohon
sinne uppoaa kuin suohon
sieltä puput ponkaisee
tipuset kaakaisun vonkaisee
pupuja ne tsemppaa, tehkää piharemppaa!

Ihmisen ystävistä paras

Runohaasteena 7.3-14.3, ajatuksia useanlaisia ihmisen parhaasta ystävästä

Sen tulisi olla sinä,
itse itsellesi ystävä
kannustava, ei tuomitseva.
Se, jonka kanssa sovussa
olet koko elämäsi.

Toivo on ihmisen paras,
hengissäpitäjä,
katseenkohdistaja,
sydämen moottori.

Ihmisen paras ystävä
on pääsiäiskertomuksen otsikko.
Hän, joka kantoi kaiken,
antoi kaiken.
Rakasti.
Yhä rakastaa.

Hän antoi meille vaalittaviksi
kaikki pikkuruiset olennot.
Parhaiksi ystäviksi tarkoitetut,
uhanalaisia, unohdettuja,
suunta sukupuuttoon.
Käännä se, ystävä hyvä!

ON yksi lapsuuteni mielikuvitusystävistäni,
joka ei ole haalistunut viereltä pois:
suojelusenkelini Angel.
Hän on ja pysyy, vanhuuteen, iankaikkisuuteen.

Armahtavaisuus on ihmisen
paras ystävä itselle ja toisille.
Anna sille iso sija sydämessä.

Vanha mies kissoineen

Kuvahaaste, katso: http://runotorstai2.wordpress.com/

(Erillisiä tai yhtä runoa, kuinka vain)


Mies lukee kirjeen
kissantassunpehmeän
kehrää mielessään.

Vain kissalla mustavalkoiset kuviot,
ei vanhuksen arjessa,
ei saamassaan viestissä,
ei menneessä, ei nykyhetkessä.

Kissanpäivät! sanovat eläkeläisille.
He eivät tiedä mitä kaipaan.
Kerron sen elämänkerrassani,
ehkä, jos aikani riittää.

En hälyä tarvitse,
en enää maailmanmenoa.
Naukaisu, paperinkahina,
hengitys ja takkatulenrätinä,
sopiva soundtrack,
siinä kaikki tarpeellinen.

Eläinten hautausmaa liekehtii.
Mies silittää kotona kissaansa.
Olet ainoa, joka minulla
vielä on rinnallani.
Käperry kainaloon, kehrätään.
Karkotetaan kaikki lopun alun ajatukset.