Oranssi on tyyni onni

Oranssi runohaasteena, tässä tekeleitä aiheesta muutamakin uusi ja vanhempi:

Ajattelen sinua,
kotiintuloa,
oranssein ajatuksin.
Kaipaan.

Istun oranssissa lepohetkessä
villasukista teekuppiin,
sohvatyynystä pöytävaloon,
matosta käsityöhön,
virtaa voimaa ajatuksiini
ja niin on jälleen elämä
ilonkeltaisen ja innonpunaisen sekoitus.

Oranssi on tyyni onni
silloin tällöin tanssimaan villiintyvä
ei aikuiseksi vaan sisäiseksi lapseksi kypsyvä.

Tee, kynttilä, jäätelö ja te
en naurultani nielaise, hengitä,
tunnelma on oranssinpuna,
olemme, olemme vaan.

Tässä hetkessä
kevättalven hämyssä ja kynttilässä
ovat läsnä valot ja varjot
pelkojen ja toiveiden peikot
niiden keskellä
me
pieninä ja onnellisina
juuri nyt, nyt juuri tässä - -

Musta takki, housut, maa,
läpi loskan kahlataan.
Pistä silmään, pistä edes vähän
kirkkaanpunahuivin tarvitset tähän.

Kurthani, huivini, helmani
hulmuavat
punaista, keltaista, punaista - -
Pidän sinua kädestä,
lähes lennät läpi ilman,
kurkistan sinuun,
otteesi kevyt ja raskas.
Tällainen tahdon olla:
päätämme suunnan,
pidämme kiinni,
yhtä matkaa sydämemme,
pyhä katse toisssamme.

(viimeinen = Nepal-ikävä)