Joulun tunnelmia, ja vähän sinivalkoisia ajatuksia ja tonttujen aatoksia samaten

Kukkakaupun jouluruusu
ihan pieni, valkonuppuinen
seuranaan lähimetsän sammalta
ja koivuntuohesta lahjanyyttejä
musta peittyy allensa.

Sen myötä valkeanvihreää, toivorikasta syntymäjuhlaa!

Tunnelmia myös takavuosien joulunpunaisesta, nepalilaisesta, norsukuosisesta lahjapaperista:
Norsuja, tähtiä
tietäjien riemua
uskosta enkeleihin
ja lupaus pysyy.
Seimi on minuakin lähellä
saan uskolla katsoa
ja rakkaudella, toivolla.

Sinivalkoiset ajatukset (itsenäisyyspäivän läheinen runohaaste, jäi näköjään vihkoon eikä päätynyt blogiin asti)

Joululauluissa
paljon sinisävyä
valtavasti valkoisia välähdyksiä

Ajatuksissa myös
duurin kaipaus ja mollin riemu
rinnakkain soivat.

Kaipaus ja lohdutus,
erossaolo ja kohtaaminen.

(Tonttujen aatoksia -runohaaste)

Kuka kiltti on ollut
siitä tuskastumatta
kuka muistanut toista
kalenteriin kurkkimatta
kuka kultainen on joka kuussa
ei vain koska joulu on ovensuussa - -

ps. Joulurunot ovat haastavimmista haastavimpia, kuten muutkin juhlarunot! Haaveissa vielä joskus onnistua niitä saamaan monta (itselle) mieleistä aikaan :)

Vuosia kultaisia

Voit itse päättää
mihin ne värität
elämänjanallasi:
kauas taakse,
vielä kauemmas eteen
vai kenties juuri tähän näin,
suurin piirtein kohdalleen.

Jos olisikin syntynyt
Runotytön aikaan
olisiko kultainen kultaisempaa,
purppuran puna puhtaampaa?

Jos sen tunnistaakin, sen kultaisen vuoden
tummasta pilvestä, jolla
kultareunus kuitenkin,
joskus jälkeenpäin
häikäisevänä mieleen heijastuva?

Ei ole kultaisinta, kultaisempaa
mutta ehkä kuitenkin on:
uuden alku, taivaallisen hohteleva
lapsen ensi vuosi?

Kaikki kultaistuu
kaukaisten aikojen kaukoputkella,
nykyhetki on himmeä
vaikka kuinka zoomaisi.

Kultaiset vuodet kultaa kiitollisuus,
itsestäänselvänä pitäminen
harmaannuttaa elämän.
Huumori, muistelu, haaveilu
hopeahippusia.


ja jälkijunassa runo Mars-planeetallekin vielä:

Hei sinne!
Miten teilä rakkaus määritellään?
Ettehän tunne sanaa sota?
Asuuko onni teissä itsessänne?
Tanssitteko aina täysikuiden aikaan?
Mikä on teillä päin helleraja?
Laita valokuva vastauskirjeeseen!

"se minä nyt olen, niin minä olen" runomuunnelma talvisesta omakuvasta kesäiseen omakuvaan

Rannan hiekkainen paikka,
se minä nyt olen.
Sieluni kaislikossa enkelit kahlaa.

Huutomerkki,
niin minä olen.
Minne niin kiire kun aurinko kuun kohtaa.

Keltainen kajakki,
se minä olen.
Kymmenen ideaa melontaretkiin.

Aallonharja ja tyyntyvä ilta,
niin minä olen.
Itse saat päättää, ulappa
vai Kaskisaaren silta.

Kalliolta kurkkiva orvokki,
se minä olen.
Kesä on monelle tutkimusretken taikaa.

Ukkoskuuro mereltä, mutaa laiturin alla,
niin minä olen,

uneksin syksystä
ja siellä olen

puunlatvassa keikkuva
vaahteranlapsi, aurinkohapsi.

"Kesäinen omakuva" -muunnelma Jukka Itkosen runosta "Talvinen omakuva", joka on julkaistu Kuutanssi Runoja kasvaville -teoksessa (1999)sivulla 181 - kirjoitan sen tähän niin muunnelma aukeaa sen yhteydessä paremmin.Tämä osallistumisenani siis runotorstaihaasteeseen, jossa pohdinnan aiheena Shakespearen säkeet: "Millaista ainetta ja mitä olet: miljoonat varjot näen vierelläsi? Runomuunnelmatuotos syntyi yliopiston lasten- ja nuortenkirjalisuuden kurssin runoja käsittelevällä kerralla. Alla alkuperäinen Itkosen runo:

"Syrjäinen paikka
se minä olen.
Sieluni lumilla enkelit hiihtää.

Kysymysmerkki,
niin minä olen.
Minne niin kiire kun aurinko paistaa?

Tervatut sukset
ne minä olen.
Yhdeksän latua lumiseen metsään.

Mäki ja kumpare
niin minä olen.
Saat itse päättää, nousu vai lasku.

Nukkuva kukka
se minä olen.
Talvi on monelle ankaraa aikaa.

Sadepilvi ja multaa,
niin minä olen,

uneksin keväästä
ja siellä olen

varjossa kukkiva
auringon poika." (J. Itkonen, 1999)

Kääntöpisteitä (jälkijunassa viisi ajatelmaa aiheesta)

Jos olisin kulkenut suoraan
olisin menettänyt matkalta mutkat
enkä olisi kohdannut sinua,
josta tuli elämäni kääntöpiste.


Ympyrät sulkeutuvat
uudelleen olen samoissa aloitus-, lopetus- ja kääntöpisteissä,
ulkomaille, takaisin kotimaahan,
pääsykokeisiin, ulos koulusta valmistuneena,
uuden työpaikan ensijännitys, haikeat hyvästit.
Onneksi on ihmisiä, jotka pysyvät ja joiden kanssa
elämän kääntöpisteet jaetaan yhdessä.

Elämän kääntöpisteet
-tirililing! Voit kääntää sivua -
ovat kutsuja uusiin ystävyyssuhteisiin.

Sinä olet lähes aina ollut
yhteisessä elämässämme se
aloitteentekijä kääntöpisteiden suhteen,
jospa minä ensi kerralla?
Toivottavasti yhtäaikaa.

Jokainen synnintunnustus
ja jokainen kiitoslaulu,
jokainen anteeksipyynntö
ja jokainen rakkaudenosoitus,
ovat arjen pyhiä kääntöpisteitä.

Sanat, pienten ja isojen ihmisten - runotorstain 300. haaste

Tässä ollaan lastenhoitokeikkojen tunnelmissa muun muassa

Äiti.Isi.Oma nimi.
Ensimmäiset sanat,
maailman tärkeimmät.

Sanoista vielä ymmärtämättömälle
ei niinkään mitä vaan miten:
hymy ja hellyys vievät viestin.

Kun löysin sanoilla leikkimisen,
en voinut lopettaa.
Yhä jatkan.
Vieläkin ymmärrän jotakin uutta.
(kolmas vuosikymmen sanoilla leikkimistä ja runoilua meneillään)

Nimeäminen on
sanojen käyttämisen sydän
lelujen, kuvakirjahahmojen, eläinten nimet,
lempinimet itselle ja rakkaille ihmisille ja tärkeille esineille.
Yhteinen rakkaudentäyteinen koodikieli.
Kodin kieli.

Ne sanat, jotka viitotaan
tai katseella kuvakorteista osoitetaan.
Ne sanat, joilla pääsen
tunteisiisi, tahtomisiisi -
kyllä, ei, vettä, ystävä.
Ja joskus tarina, jonka osaa
välittää äiti, isi, hoitaja, ope:
"Eilen katsoin Fröbelin palikoita ja tanssin"
"Tänään menen saunaan"
Kädenheilautuksista ja katseenkohdistamisista
tulee sanoja, sanoma, yhteinen ymmärrys.

Kun ujostuttaa, ei sanoja tule.
Turvallisuus on avain sanojen arkkuun.

Sadutan ja saan lahjaksi
sinun ainutlaatuiset sanasi,
niiden läpi sisäisen maailmasi.

Omat laulunsanat, arjen suola.
Putkahtelevat jostain
nukuttaessa,
keinuttaessa,
rattaita työnnellessä.
Tilanteet eivät jää
kummallekaan mauttomiksi.
Sanat kanssa musiikin ovat kaikille
yhteinen ymmärryksen kieli.

(Vinkki: kokeile seuraavilla sävelmillä:
Tuiki tuiki tähtönen,
Keinumme näin,
Pyörät ne pyörivät ympäri)

Hetkonen unen ja valveen rajalla

Runotorstaihaasteeseen jälleen, nyt ollaan unen ja valveen rajalla (4 eri teemaa)

Silität minua
kaikki on sileän selvää
ja pehmeän varmaa.
Kylmä käteni lämpenee kämmenelläsi.

Heräillessä aamuyöllä
kummasta unesta hereille kummastelemaan
huokaisen: olet siinä.

(pyörämatkan aikana viime öitä muistellen)
---

Unen ja valveen vuoronvaihdossa
illalla, taas hieman liian myöhään
sanot: Pidän sinusta huolen.

Silta illasta amuun,
portti valveilla pohtimisesta uneen ja rauhaan
enkelisi on.

(inspiroijana päivän tunnussana, psalmi 94:19 Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon.)
---

Hetki unen ja valveen rajalla
on säikähtänyt itku,
syliin pääsy, pinnasängystä pois.

Hetki valveen ja unen rajalla
on kahden tuiki tuikkivan tähtösen kohdalla,
tuhina hyräilyäni voimakkaampi.
Se hetki on päänsilitys, se on peitonnosto,
valonhäive aikuisen hiipiessä teetauolle.

(lastenhoitokeikkailemasta suloisia hetkiä)
---

Auton hurina, vyö kii ja
nuokkuu, nuokkuu jo pää.
Hetki uneen on nopeusennätys,
auton kiihdytys kakkoseksi jää.

Puolikas kirjansivu, vastustelua
kun noukit kirjaa naamalta.
Naurahduksesi on se hetkeni: uneenretkeni.

(my real life:)! nopeaa nukahtelua, spesiaalitaitona myös bussimatkojen minitorkut)

Aavistelen

Runotorstai-haaste: Aavistus

Itsenäisiä aforisminomaisia ajatuksenpoikasia kuusi omanlaistaan.

Aavistus valonkajoa, aavistus sysipimeää.
Sekoita:
Hämäränhyssy.

Edes aavistuksen verran luonnonrauhaa.
Jo se rauhoittaa (aaveena harhailevat ajatukset).

Hymyn aavistus, ihan hymynpoikanen vasta.
Sekin murtaa muureja.

Aavistus pyhää.
Lepopaikka lattiatyynyllä.

Aavistan aloittaneeni.
En näe vielä, monenko askelen päähän pääsin.
Aavistelua varmemmin silti tiedän:
olen matkalla.

Aavistan tämän rakkauden loputtomuuden
hetken kestävässä halauksessa.

Jokainen kiitoksen aihe on pisara hyvyytesi paljoudessa

Pisara-aihe pisaroi, jälleen hieman myöhässä runotorstain haasteessa... tästä tuli aika hartaudellista kirjoitusta:) Kiitollisella mielellä pisaroi tää bloggaaja!

Ensimmäinen runo

Pisaroivaa, kirkkaana pirskahtelevaa
lähimmäisenrakkautta
anna
rohkaise,
ravista läikehtimään,
suuntaan jokaiseen - -

Toinen runo

Pisara viiniä, murunen leipää
kynttilännysä, yksi puolikuihtunut kukka.
Pienessä asuu Suurin.

Kolmas runo

Syntimme vesilaseissa
toisella yli tipahtelee
toisella on pohjalla ainoa pisara
aivan sama, aina sama
Sinä korkeuksistasi et vertaa, et eroa näe,
näet, että pisaroita jokaisella.
Sinä armollasi kuivaat kaiken,
täytät elävällä vedellä.

Neljäs runo

Jokainen kiitoksen aihe on pisara
hyvyytesi paljoudessa, antamasi ilon ja riemun runsaudessa

(listaa tähän kuka on saanut työpaikan,
kenen masennuslääke on loppunut,
kuka on päässyt opiskelemaan,
kuka saanut lähetteen terapiaan,
kuka kotiin sairaalasta,
kuka valmistunut,
listaa tähän kaikki lähipiirin syntyneet ja pian syntyvät lapset...
huomaa hyvät asiat ympärillä)

Pisaroiden voimauttava virta,
tulva, kuohu
peittoaa sen, että monessa umpikujassa
valo vielä odottaa paljastumistaan,
odottaa, mutta on jossain,
on olemassa.

Jäin kaipaamaan kaipausta

myöhästyin runotostaista, mutta bloggaanpa silti aiheesta kaipuu, 4 toisistaan erillistä tuotosta.

Kaipaan
-pyhyyttä
--lepoa
---rauhaa
On pisin matka
ne sisältään löytää.
Ja ainoa tie.

Satu jäniksestä, runo myös ja luppakorvien silitys,
kukkakaupan muistot takaa vuosikymmenen.
Kesän viimeisiä auringonkukkia pellolta,
katse tähtiin ja mietteet meriveteen.
- Elämä lipuu
-- Kipitän kintereillä.

Monta palapeliä kestää huuto ja itku
"mä tahdon äidin, en jää tänne..."
ja jos ja kun hyvin käy
vuosien päästä - on kerhoon kaipuu.

H ehkuva, häikäisevän kirkas
I lo
L ainehtii
J atkuvaa
A inutlaatuista
I hmetystä
S ydämessäni,
U nelmoin &
U udistun
S inussa.

loitsuntaa

yhden loitsun vain, aikaiseksi sain,
pian on määräaika loppu, loitsun lähettämishoppu!

Toipuisin toipumisloitsusta
rauhaantuisin kiireenpoistoloitsusta.
Arkeen osuu ja uppoaa
rakkauden taikasanat:
Kiitos, Yhdessä ja Anteeksi.

saas nähdä josko jatkan loitsimista myöhemmin...

Koti

Jee syksyn ensimmäinen runotorstaihaaste! Arki kaipaa näitä henkireikiä.

Kotialttarin tuohus
pieni lattiatyyny ja sillä
sydämeltään pieni ihminen
kädessään elämää suuremmat rukoushelmet
ja ihmisenkokoiset arjen ajatukset.

Kotiasiat ovat tärkeimpiä
niiden kustannuksella ei
opiskelua, töitä ja muita muodollisuuksia.

ja loppuun todettakoon vanhan sanonnan mukaan, että lasten koti on vanhempien parisuhde:) ei oma ajatus, mutta hyvä muistaa. sama pätee myös kahden aikuiden kodissa, kyllä se koti on pohjimmiltaan se keskinäinen rakkaus, eikä ne seinät.

Kotoisia syksyhetkiä toivoo sanna:) Hämäränhyssyä voi jo iltaisin viettää:)

häätunnelmointeja ja omia haastesanoja

omia runohaasteita ja fiilistelyä kaveripariskunnan hääviikonloppuna:)

Haastesanat mun maanläheiseltä mieheltäni: auto & ruoho

Jos päätän, että
ruoho on vihreintä minulle
minun omalla puolellani aitaa
se on.

---

"Auto" lukee kamerassani
ja on monena hetkenä myös
kuvaajan elämänasenne,
annan mennä vaan.

---

Ruoholla ja hiekalla,
laiturilla ja kalliolla,
riippumatossa ja korikeinussa,
viltillä ja vesirajassa
on hyvä havainnoida kesää
ruohonjuuritasolta.

---
Ja keikka ois edessä huomenna kaverien häissä omia runoja julkituoden, joten tässä nyt tunnelmoidaan:

Kuin irtokarkit samassa pussissa
on onni olla toisissamme kiinni.

Kirpeää, makeaa,
takertuvaa, yhteensopivaa.

Maistuu elämä.

---

ja toinen maistiainen:

Jokainen halaus ja jokainen hymy
on uusi lupaus arjen alttarilla,
yhä uusi ja uusi "Tahdon".

---

Ja vielä voi valita, mikä aforismeista on mielestäsi osuvin:

1. Rakkaus ei mittaa etäisyyttä
vaan (tekee etäisyydestä) läheisyyttä.

2. Rakkaus näkee etäisyyden yli läheisyyden.

3. Rakkaus muuttaa etäisyyden läheisyydeksi.

4. Rakkaus ei välitä etäisyydestä.
Rakkaus välittää läheisyyttä.

Hyviä uutisia

Runotorstaihaaste: Lööppi

Minä en lue lööppejä, ja mieleeni ensimmäiseksi haasteesta tulee tämä mieletön biisi noin kymmenen vuoden takaa: Arvi Lind ja Hyviä uutisia (linkki lopussa)

Ja keksinpä niitä pari lisää runonmuotoisina ajatusvirtoina samalla kuunnellessa...(ja viimeinen niistä on peräisin metro-lehden pikku-uutisesta parin viikon takaa)

Tänään on yleinen hengittämisen päivä
yleinen päivä rukoilla, hymyillä, nauraa ja kiittää.
Päivä halata, olla läsnä ja rakastaa.
Päättävät elimet eivät päässeet yhteiseen päätökseen minä päivänä vuodesta tätä vietettäisiin, mikä oli hyvä uutinen.
Ja niin päätettiin, että kaikki 365 päivää käyvät hyvin.

Hyviä uutisia:
en tiedä mitä teen ensi viikon jälkeen työkseni enkä murehdi.
Jumala tietää sen ja se riittää. Elämä kantaa.
Tämän asenteen harjoitteleminen on minun paras uutiseni, juuri tänään.

Hyviä uutisia on.
Lue se Raamatusta: Vaikka vuoret järkkyisivät, minun rakkauteni sinuun ei järky.
Lue se paikallislehdestä: asukas kiittää toista avusta kadulla.
Lue se rakkaasi huulilta: Kelpaat minulle myös itkuisena ja kiukkuisena.
Lue se romanttisesta romaanista: Sinun elämäsi on tärkeä, sinä olet tärkeä.
Ja tiedä: onnelliset loput ovat kaikkia varten. Mutta jos menet suorinta tietä, menetät ne mutkat matkalla.

Onnelliset loput ovat kaikkia varten, niin taivaassa kuin myös maan päällä, tässä ja tänään.

Minä annan tulevaisuuden ja toivon, vakuuttaa Jumala lupauksiensa kirjassa.


Linnunpojat vahingossa katolla keikkaroidessaan
toinen toistaan seuraten
tyhmyys tai kokeilunhalu tai elämännälkä joukossa tiivistyen
luiskahtivat ränniin
ja ilmestyivät näkyviin monta kerrostalokerrosta alempana.
Eikä mitään: sitä sattuu, ja silti siivet kantavat.
Ja tämän me ihmiset luemme bussissa aamulla työmatkalla, ja olo kevenee.
Kaikkea sattuu ja silti siivet kantavat.


Kuuntele ja fiilistele ja tee näistä totta, pala palalta:

https://www.youtube.com/watch?v=2W4C_5RVenU

Ei elämää voi ohjeistaa, mutta silti...

Elämänohjeita vähän myöhässä, eikun ei sittenkään - eihän koskaan ole liian myöhäistä elämänohjeille, eihän?
(Tokasta kunnia Raamatulle ja kolmannesta isoäidilleni:) )

Ei elämää voi ohjeistaa
mutta silti:
elä omien ohjeidesi mukaan.

Mene ja tee.
Viljele ja varjele.
Usko, toivo, rakasta.
Iloitse iloitsevien kanssa.
Vaella valvoen.
Hyvyttä osoita.

Kaikkea hyvää toivo kaikille.
Se riittää hyväksi elämänohjeeksi.

Elämänohjeet eivät ole aita,muuri.
Ne ovat tie, portti ja risteys.
Kulje.

Kaikki käy, paitsi...

Runotorstaihaaste: Kaikki käy. Viisi erilaista lähestymistapaa ja erillistä runoa.

1. Kaikki käy
kunhan olet kanssani.
Tiedän, että olet, kun kaikkea käy.

Kaikki, minkä takana olet, käy -
minulle käy paremmin kuin hyvin.

2. Kaikki käy, paitsi
kiittämättömyys ja kireys
välinpitämättömyys ja valhe
valitus ja hyvästä vaikeneminen.
Kaikki muu käy.

3. Kaikki käy ajatusmatkoilla
ja valitsemansa matkakohteet
tulevat osaksi identiteettiä,
palaksi ajattelijan sydäntä.
Hyvyys, pahuus, kaikki siltä väliltä.

4. "Kaikki käy" on epäreilu elämänasenne
kaikkia kohtaan.
Se vaan ei käy.
Epäoikeudenmukaisuus.

5. Kaikki käy lopulta hyvin, sanotaan.
Joskus on parempi ja parasta vaieta,
katsoa ja halata.
Antaa aikaa, ei ennustaa.
Ei käy murhetta hoputtaa pois.

Jos olisin...

Jos olisin polku, en oikoisi
mutkia suoriksi -
kiemurtelisin kiemurtelemisen ilosta.

Jos olisin polku, suojelisin
juuria, jotka ovat osa minua.

Jos olisin toukokuu, en huolisi
takatalvea vieraakseni.

Jos olisin jääkiekkojoukkueen maalivahti,
maalailisin ja tuulettelisin vahdittuani tarpeeksi.

Jos olisin patja, vartioisin untasi.
Jos olisin patja, huutelisin:
"Tulkaa tänne te kaikki
työn ja kuormien uuvuttamat,
minä annan teille levon!"
Jos olisin patja,
olisin pettynyt ihmisiin,
jotka eivät illalla, yölläkään
muista kääntyä puoleeni.

Mielikuvitusta

Tämä on mielisanoitus
sisältäni rönsyilevä.

Se laukkaa, se lakkaa.
Se nostattaa karvat pystyyn,
tekee kepposet
ja värittää kertomukset.
Mielikuvitus.

Keksimisen riemu
sadun, runon, käsityön kohdalla -
kuuluu klik! ja palaset
loksahtavat paikalleen.

Hänellä on rikas ja vilkas,
ei häneltä sitä ainakaan puutu.
Ajatuksen juoksua, mielikuvituksen määrää.

Mielikuvat eivät tunnu kuvittelulta,
kun ne ovat pinttyneet iholle.
Niitä on vaikea poistaa, vaihtaa ja muuttaa.
On totta.

:) = hymiöö

On helpompaa näpytellä
kaksoispiste ja sulkuviiva
kuin uskaltaa tulla
toista niin lähelle
että hän näkisi lukea
silmäteristäni hymiön.

Yhdellä väärinpäin ja nurinkurin
piirretyllä viivalla saa
väännettyä ylösalaisin koko sanomansa.

Onneksi joku on opettanut
tietokoneille ja kännyköille
tunnekielen merkistön
jotta ne voivat tulkata
mistä on kysymys
kun sanojen väliset aukot
eivät täyty.

Siinä luki yksi ainoa sana
hymiön kera
en tiennyt mitä ajatella
kummastakaan
en osannut äättää
miten suuni itse panisin
uskoisinko tuon
paljonpuhuvan viestin.
Ennen kuin huomasin,
olin ottanut hymiöstä mallia.

On päiviä jolloin tekstiviesteihin,
päiväkirjaan, pöydälle jätettyihin lappuihin
sikiää hymiöiden hyväntuulinen sisarusparvi.
On päiviä jolloin ei jaksa merkitä, esiin tuoda ja julistaa
edes negatiivisia ilmiasuja tunteilleen jotka
miekkailevat kirjainten takana, rivien välissä.

ps. isoin hymiö tulee tällä viikolla runostelun saralla ensiosallistumisesta helsinki poetry connectionin kiiski open mic -runoiltaan!:) suosittelen muitakin runobloggaajia tulemaan, ekakertalaisille luvassa myös tupla-aplodit! hyvä tunnelma on taattu!

Turkoosia on pieni siunaus: vasta tutustuneille pareille, opiskelijoille, toimistossa työskenteleville, sinkuille, päivähoitoon, vanhemmille, kasvattajille...

Runotorstain haastesanana on turkoosi, joka ei nyt moneen päivään sytyttänyt mitään päässäni, mutta tajusinpa sitten, että turkoosi liittyy kielikuvissa mm. meditaatioon, hiljentymiseen, mielenrauhaan ja muuhun vastaavaan, ja olin hieman aikaa sitten lukenut Pientä siunausten kirjaa (Ruth Burgess, kirjapaja), ja tehnyt sen pohjalta omia pienenpieniä siunauksia eri tilanteisiin/henkilöille/elämäntilanteisiin. Sepäs turkoosia! Siunattua alkanutta viikkoa, tunnistitpa itsesi näiden siunausten otsikoista tai et:)

Vasta tutustuneiden parien siunaus

Rohkaiskoon sinua Pyhä
tutustuessasi uuteen ihmiseen.
Jumala näyttäköön ja valaiskoon
tien, jolla molemmat tulevat vastaan.
Ole uusien alkujen tienviitta.

Siunaus opiskelija-arkeen

Herra suoristakoon ryhtisi tenttikirjan ääressä.
Herra nostakoon pääsi kurssiarvosanojen edessä.
Herra kirkastakoon ajatuksesi ja ilostuttakoon asenteesi
esseiden ja ryhmätöiden ruuhkassa.
Herra sanokoon: et ole valmis,
enkä minä koskaan sitä sinulta odota.
Herra kuiskatkoon: se minkä teet, tee se kuin Herralle.
Iloitse, pidän huolen sinusta.

Ole Herra unicafe-ruokalan jonossa ja yksin ruokailevan pöydässä,
ole ruuhkabussissa ja YTHS:n odotusaulassa.
Ole yliopistoliikunnan tanssin ilossa
ja luentosalien käytävillä.
Ole kahvitauolla ja naurussamme.
Ole siellä missä opiskelijat,
yhdistä meidät.

Siunaus päivähoitoon jäämisen hetkellä

Päiväkodin portilla ole Jumala
enkeleinesi vastassa
kiireistä vanhempaa ja lasta,
josta hoitoon on vaikea tänään jäädä.
Ole läsnä hoitajan sylissä,
muiden lasten hymyissä,
omassa istumapaikassa, turvanaulakossa.
Laita kätesi poistuvan vanhemman harteelle,
silitä ikkunassa vilkuttavan lapsen päätä.
Rohkaise työntekijää ja kaikkia lapsia
kutsuessa saapunutta yhteiseen leikkiin.

Siunaus seurakuntalaisten keskuudessa

Jeesus pitäköön kädestä
ihmisiä, joita kohtaan
seurakunnassa,
Jeesus antakoon minun oppia
lapsilta ja vanhoilta ja vammaisilta ja kaikilta.
Jeesus muistuttakoon arvostamisesta;
olemme oksia samassa puussa.
Jeesus, puussasi.

Vanhempien ja kasvattajien siunaus

Jumala halatkoon sinua
halatessasi itkevää lasta.
Jumala pitäköön sinua pystyssä
hoitaessasi kipeää lasta.
Jumala hymyilköön sinulle
hyräillessäsi nukahtavalle lapselle.
Jumala naurakoon mukana
leikkiessäsi, hassutellessasi lapsen kanssa.
Jumala kuulkoon sinua aina
huokauksen, rukouksen, huolen hetkinä.
Jumala olkoon voimanasi
ollessasi lapsen tukena.

Toimistossa työskentelevän siunaus

Siunatkoon Jumala sinua
ja näyttäköön mikä on tärkeintä
kun teet paljon työtä
ja olet vastuussa paljosta.
Olkoon Hän kanssasi
lyhimmässä sähköpostiviestissä
ja pisimmässä työkokouksessa
ja taluttakoon sinua työpaikkasi käytävillä,
ohjatkoon työmatkoillasi
Kun oven suljet illalla
kulkekoon kanssasi kotiin asti.

Sinkkujen siunaus

Jumala joka on Ymmärrys, Rakkaus ja Kärsivällisyys
olkoon kanssasi ollessasi sinkku uudelleen.
Hän silittäköön sinua, kaunista.
Hän katsokoon silmiin sinua.
Jokaisena hetkenä, aina ja aina
lausukoon sinulle: Rakastan sinua.

Kenelle sinä tekisit siunauksen? Lähetä mulle vaikka kommenttina, millainen siitä tulisi?

Loppusanat: Aamen =totisesti, se on totta, tosi on, olkoon näin, se tapahtukoon.
ps. eri ammattiryhmille tahtoisin näitä jatkaa vielä ainakin:)

Toivo, mutta älä sitä lausu

Runotorstain haastesana: toivo. Sitä ei saa suoraan käyttää runoissa.

Elämäni laukkuun pakkaan
uskon ja rakkauden ja
sen kaikista suurimman.
Mukana on kaikki mitä tarvitaan.

Kun sanon, että hauta on tyhjä, ja
Hän tulee ja kuivaa kyyneleet, ja
näyttää jäljet käsissään,ja
enkelin kirkkaus ilmestyy ja
kirkastaa pimeimmät ajatukset,
ei tarvitse sanoa, mikä sana
kuvaa tätä kaikkea.
Edessä Emmauksen tie ja
maailman ääret.
Merkityksettömyyttä ei ole
sillä lupaus pysyy
kaikki päivät maailman loppun saakka.

Luulin sinut menettäneeni.
Se teki kipeää. Loputtomuuden tuntu.
Kuitenkin etsit reitin,josta
pääset kurkistaen versomaan jälleen.
Mukanasi auringonvälke ja vihreys.
Maan tomusta nousee hento haave:
mahdoton muuttuu mahdolliseksi,
toteutumaton toteutuu.

Tipu tipunen

Tipu-loruja oli tarkoitus lapsille keksiä ja hommahan lähti taas käsistä:)tuotoksia, olkaa hyvät:

Tipu ei tipu,
se lentää, liitää,
räpyttelee, räpsyttelee.
Äiti katso, vaik oon pieni hento,
tää on äiti -katso,katso - kananlento!

Tipu treenaa ekoja sanoja,
kot-kot-koo
pot-pot-poo
kot-kot-koo
tipu treenaa samoja sanoja,
sanojen saloja, sanoja jaloja.

Rairuohosta kurkin
näen yli purkin
jossa asun
ja täytän masun
ja höyheniäni pöyhin,
olen tipu, enkä sulkasadossa köyhin!

Styroksipallo
on tipun kallo.
Nokka ja pyrstöt somat
pyrstö ja heltta omat,
keikuttaa voin,
kaakattaa voin,
saada piipunrassijalat,
oppia tiputanssin salat!

Tipuset, pupuset
pääsiäisen väriset
valloittaa rairuohon
sinne uppoaa kuin suohon
sieltä puput ponkaisee
tipuset kaakaisun vonkaisee
pupuja ne tsemppaa, tehkää piharemppaa!

Ihmisen ystävistä paras

Runohaasteena 7.3-14.3, ajatuksia useanlaisia ihmisen parhaasta ystävästä

Sen tulisi olla sinä,
itse itsellesi ystävä
kannustava, ei tuomitseva.
Se, jonka kanssa sovussa
olet koko elämäsi.

Toivo on ihmisen paras,
hengissäpitäjä,
katseenkohdistaja,
sydämen moottori.

Ihmisen paras ystävä
on pääsiäiskertomuksen otsikko.
Hän, joka kantoi kaiken,
antoi kaiken.
Rakasti.
Yhä rakastaa.

Hän antoi meille vaalittaviksi
kaikki pikkuruiset olennot.
Parhaiksi ystäviksi tarkoitetut,
uhanalaisia, unohdettuja,
suunta sukupuuttoon.
Käännä se, ystävä hyvä!

ON yksi lapsuuteni mielikuvitusystävistäni,
joka ei ole haalistunut viereltä pois:
suojelusenkelini Angel.
Hän on ja pysyy, vanhuuteen, iankaikkisuuteen.

Armahtavaisuus on ihmisen
paras ystävä itselle ja toisille.
Anna sille iso sija sydämessä.

Vanha mies kissoineen

Kuvahaaste, katso: http://runotorstai2.wordpress.com/

(Erillisiä tai yhtä runoa, kuinka vain)


Mies lukee kirjeen
kissantassunpehmeän
kehrää mielessään.

Vain kissalla mustavalkoiset kuviot,
ei vanhuksen arjessa,
ei saamassaan viestissä,
ei menneessä, ei nykyhetkessä.

Kissanpäivät! sanovat eläkeläisille.
He eivät tiedä mitä kaipaan.
Kerron sen elämänkerrassani,
ehkä, jos aikani riittää.

En hälyä tarvitse,
en enää maailmanmenoa.
Naukaisu, paperinkahina,
hengitys ja takkatulenrätinä,
sopiva soundtrack,
siinä kaikki tarpeellinen.

Eläinten hautausmaa liekehtii.
Mies silittää kotona kissaansa.
Olet ainoa, joka minulla
vielä on rinnallani.
Käperry kainaloon, kehrätään.
Karkotetaan kaikki lopun alun ajatukset.

Nälkää ja janoa elämän perustarpeiden

1. Rakkaudennälkä ja läheisyydenjano
voimat, jotka pitävät hengissä
maailmaa, elämää ja ihmissuhteita -
uusiutuvaa kiertävää energiaa,
ehtymättä jakamalla lisääntyvää.

2. Janoan vapaa-aikaa
vapaata aikaa
aikatauluvapautta.
En saa siitä itseäni täyteen
ja aina jää kolo, jonka
muka vietin vapaa-aikaa paremmin.

3. Nälkäpäivä on lipas kourassa
ja muutos maailmassa,
ajatusmaailmassa, oikeassa.

4. Makustelen ajatusta
uudesta mahdollisesta elämänvaiheesta.
Hymy huulilla,
onnellinen huokaus.

5.Talitiaiset eivät nälkää näe
koska Sinä ne ruokit.
Toiselle yksinkertainen
on toiselle mahdottoman monimutkaista.
Minulle.
Sulatanko Hyvyyden olemassaolon?

6. Olen nähnyt nälän.
Se asuu kuivassa maissipellossasi
jolle ei sada, ei sada.
Maissasi, jotka sinulta otetaan pois.
Isiesi maissa, joiden ainoa sato
on katkeruus, hymytön ja kyyneleetön.

Olen nähnyt nälän.
Se asuu ruoka-apusäkeissä
jotka kuorma-autoista heitetään.
Sormenjälkesi painalluksessa avunhakijakortissa.
Lapsesi apaattisuudessa, liikkumattomuudessa.

Olen nähnyt nälän, ja välitän - sinusta.

Olen nähnyt nälän.
Sen muisto asuu sydämessäni.

(Sala sentle, sisi Ndzevane.) (Ndzevane on swazimaalainen kuivan alangon syrjäinen kylä lähellä etelä-afrikan rajaa, työharjoittelupaikkani. Sisi=sisko, sala sentle = "jää hyvin", toivotus erotessa.)

Jäät

1 Jääkylmää vastustettava
vain pienin auringonsätein.
Joukkovoima on murskaava.

2. Jäätikköjään syvyisiin
muistoihin päästäksesi
käytä hakku-hakuammunnan
täsmäiskuyritysten sijaasn
vuodenajasta toiseen
sulaa läsnäoloa.

3 Jää paikallesi ja sydämeen
lapsuuden nimetty kuusentaimi.
Anna olla ja kasvaa jääpuikkojen.
Tulee vielä aika vaaleanvihreän,
ja pihkan, ja linnunpesien,
aika, joka jää kuin jääkin.
Näet, jos jäät.

4 Jäisiä sanoja ja lasissa jääpaloja.
Jäytää tilanteen tuttuus,
en vastata saata,
iäksi jääksi
jähmetyn.

5 Jääkukat ikkunassa.
Läpi niiden näkee kirkkaimmin.
Lämminsydäminen jääkuningatar
siristää silmiään,
ruusuista risuihin,
kaiken läpi näkee.

6 Jää allamme, luistimet vievät.
Sinä vedät, minä luotan.
Tartun käsiisi, sinä viet.
Kiepautat käden ali.
Kömpelönsuloinen jääkeijusi.

7 Tuulee selän takaa napajäätikön voimalla
lumi on dyyniytynyt, jää narskuu kengissä.
Kuljemme kuvioitua itämeren pintaa.
Rinkka ja pulkka,
toppavarusteet ja taapertaja.
Ensimmäinen talvitelttailtu yö takana.
Hymyilen, hyräilen, hytise en.
Valokuvassasi olen
jäisen maailmanlaidan
voitonriemuinen yksinvaltiatar -
muttei kuvattuna koko totuus:
koti on kulman takana.

Sanana jää on varsin monimerkityksellinen, kommentoi mikä jää-runo lämmitti eniten ja mitä jäällä vielä voisi leikitellä?

Oranssi on tyyni onni

Oranssi runohaasteena, tässä tekeleitä aiheesta muutamakin uusi ja vanhempi:

Ajattelen sinua,
kotiintuloa,
oranssein ajatuksin.
Kaipaan.

Istun oranssissa lepohetkessä
villasukista teekuppiin,
sohvatyynystä pöytävaloon,
matosta käsityöhön,
virtaa voimaa ajatuksiini
ja niin on jälleen elämä
ilonkeltaisen ja innonpunaisen sekoitus.

Oranssi on tyyni onni
silloin tällöin tanssimaan villiintyvä
ei aikuiseksi vaan sisäiseksi lapseksi kypsyvä.

Tee, kynttilä, jäätelö ja te
en naurultani nielaise, hengitä,
tunnelma on oranssinpuna,
olemme, olemme vaan.

Tässä hetkessä
kevättalven hämyssä ja kynttilässä
ovat läsnä valot ja varjot
pelkojen ja toiveiden peikot
niiden keskellä
me
pieninä ja onnellisina
juuri nyt, nyt juuri tässä - -

Musta takki, housut, maa,
läpi loskan kahlataan.
Pistä silmään, pistä edes vähän
kirkkaanpunahuivin tarvitset tähän.

Kurthani, huivini, helmani
hulmuavat
punaista, keltaista, punaista - -
Pidän sinua kädestä,
lähes lennät läpi ilman,
kurkistan sinuun,
otteesi kevyt ja raskas.
Tällainen tahdon olla:
päätämme suunnan,
pidämme kiinni,
yhtä matkaa sydämemme,
pyhä katse toisssamme.

(viimeinen = Nepal-ikävä)

Kirjasto -teeman kirvoittamia ajatuksenpoikasia

Pääni sisällä sotkuinen kirjahylly
tai kirjasto keskeneräisten ajatusten.

Lainatako toisten ajatuksia
vai kirjoittaa omat muistelmat?
Kumpi kevyempi tapa elää,
ja toisaalta: helppous,
mikä heppoinen peruste!
Juonenkäänteiden mutkat,
elämän kiinnekohdat.

Kirjanmerkkejä ja hiirenkorvia
elämäntarinoiden kirjastossa
ovat rakkaimmat,
ne maailman kauneimmat nimet
- huutomerkittyinä kuiskattavat.
Marginaalissa kohdallasi
kaksi hymynaamaa.

Aikajärjestettynä elämänjaksoni
muistojeni täysipäisessä kirjastossa.
Tahdon korkea, kurkotella, katsoa,
en antaa arkistoon pölyttyä.
Te antoisimmat oppikirjani.

(mielestäni tässä on 4 eri runoa, mutta saa olla eri mieltäkin:) lukuiloa!)

Kolmetoista (13.1.13)

Sunnuntai kolmastoista: "Kasteen lahja".
Ensi viikolla: "Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa".
Kun arjesta ja juhlasta on viinin välke ja ilo kaukana,
Hän astuu kehiin, lahjoittaa aina mitä tarvitaan.
Miksi vasta yritettyään
omia ratkaisujaan vähintään täyden tusinan
uskaltautuu ihminen tilaa antamaan
suuremmalle suunnitelmalle toteutua?

Joku yrittää kahta asiaa yhtä aikaa,
joku harvinaninen yksilö tyytyy yhteen.
Joku pyrkii kahteentoista kerralla - itse täydellisyys -
mutta ellei siinä kohdin itseään
armahda, kiitä ja päähän taputa
astuu arkeen se jokin kolmastoista vaatimus
- ja katkaisee kokonaisuudelta selän.
Elämä ei ole täydellistä,
sen tuhlausta on yrittää yli.

Hiihdin kilometrejä kaksitoista
se riitti minulle hyvin.
Kolmastoista odottakoon vuoroaan.

En säiky varjoja tummia, pelkää kissoja mustia.
En nieleskele numerolle kolmetoista.
Sinulta on rohkeus.

Kolmetoista on onnenpäivä,
sinun ja sinun syntymäpäivä.

Onnellisia ja syväluotaavia hetkiä vuoteen 2013 näiden viiden runon myötä!

Omat uudenvuodentienoon runohaasteeni: Uutta ja Hyvästi

Uutta (3 runoa)

Jokainen halaus ja hymy
on uusi lupaus arjen alttarilla
yhä uusi ja uusi "Tahdon" - -

Uusi vuosi on uudet muistiinpanot kun
toisiamme opetamme, toisiltamme opimme.

Mikä todella on uutta?
Uutta ja ihmellistä?
Jumala uusiokäyttää
ajasta aikaan
kaikkea mistä
Hän on nähnyt:
"Näin on hyvä."

Hyvästi (2 runoa)

Hyllytän hyvästit ja muut
turhantarkat superlatiivit:
Never say never.
Niin on paremmasti.

Hyväily on hyvästelyä
kaipuun katsomista silmästä silmään.
Pidän sinua hyvänä,
aina ja niin kauan kuin saan.