tasauspäivän ja tämän vuodenajan ajatuksia

Runotorstaihaaste 20.9, syksyistä

Olisivatpa ajatukseni kuin muuttoaura,
yksi johtotähtenä,
eikä mikään purota pois
kauniista kokonaisuudesta.


Heitän ajatuksen,
tartun sanoihin,
hukun merkityksiin,
kompastun kun kummastelen
uusin silmin nousen, nousen.


Uuden alkamisen aikaa.
Joka välissä tuntuu tarve
lisähaleille, väliläheisyydelle
kuin uuden laitteen alkulatausta
kaipaan kautta käynnistellessäni.

Sinun kainalosi minun laturini,
ilman loppuu virta.
Saat minut lämpimäksi, energiseksi
ja toimimaan taas oikein.


Se on syksy.
Uuden keveyden ja kokeilun aika.
Aika kerrospukeutua sisintään myöten:
välinpitävyyden villalapaset,
rentouden hartiahuivi,
löysäpipoisuus, toimeentarttumisen tossukat.
Kaiken ylle armollisuuden varjo.
Menoksi, keveästi!


Valoa ja pimeää vuorokaudesta puolet,
kumpaan todellisuudenpuoliskoon tartut?
Lisääkö tieto tuskaa ja tarkoituksellisuuden kokemista?
On tasattava: aikaa, hymyjä, juttuseuraa.
Omenoita, jaettuja suruja ja rukouksia.
Mistä ne tasan menevät onnen lahjat koostuvat,
elleivät tasan jaetuista arkirakkauden palasista?


Lasten Pankki
on kuin toteutuneita unelmia säilöisi.
Kantaisi sydämessään
lukemattomia hymyjä.