tasauspäivän ja tämän vuodenajan ajatuksia

Runotorstaihaaste 20.9, syksyistä

Olisivatpa ajatukseni kuin muuttoaura,
yksi johtotähtenä,
eikä mikään purota pois
kauniista kokonaisuudesta.


Heitän ajatuksen,
tartun sanoihin,
hukun merkityksiin,
kompastun kun kummastelen
uusin silmin nousen, nousen.


Uuden alkamisen aikaa.
Joka välissä tuntuu tarve
lisähaleille, väliläheisyydelle
kuin uuden laitteen alkulatausta
kaipaan kautta käynnistellessäni.

Sinun kainalosi minun laturini,
ilman loppuu virta.
Saat minut lämpimäksi, energiseksi
ja toimimaan taas oikein.


Se on syksy.
Uuden keveyden ja kokeilun aika.
Aika kerrospukeutua sisintään myöten:
välinpitävyyden villalapaset,
rentouden hartiahuivi,
löysäpipoisuus, toimeentarttumisen tossukat.
Kaiken ylle armollisuuden varjo.
Menoksi, keveästi!


Valoa ja pimeää vuorokaudesta puolet,
kumpaan todellisuudenpuoliskoon tartut?
Lisääkö tieto tuskaa ja tarkoituksellisuuden kokemista?
On tasattava: aikaa, hymyjä, juttuseuraa.
Omenoita, jaettuja suruja ja rukouksia.
Mistä ne tasan menevät onnen lahjat koostuvat,
elleivät tasan jaetuista arkirakkauden palasista?


Lasten Pankki
on kuin toteutuneita unelmia säilöisi.
Kantaisi sydämessään
lukemattomia hymyjä.

Joutsen, omenoita ja matalalta kurkkiva aurinko

Runotorstaihaaste 13.9 lähiympäristöstä tai maisemasta

(pöytälaatikostosta, erillisiä runoja)

Jotenkin kuin joutsen
nosta pää ja tähyile
- löydä ravintoa matkalle
jotain pinnan alta,
jotain muistojen merestä - -
Odota kumppania,
oio siipiä.
Anna kaiken liplattaa ympärillä
poijua kohti, punaista lankaa.

Omenoita maassa,
pussissa, puussa,
illan viileys
happea haukatessa
- ja omenanpintaa.
Se tuntuu hampaissa,
sydämessä asti.

Kun aurinko matalalta kurkit,
näetkö roskakorin alle?
Näetkö yöllä syntyneisiin graffitinpoikasiin,
näetkö pölykoiranpentujen leikkiin
kynnyksillö ja rappukäytävillä?
Kumarru katsomaan kun vielä näet.

Ps. teknistä apua kaivataan, miten blogspotissa voi sisentää joitakin rivejä runosta tai keskittää runotekstiä tai muuten asetella? Jos osaat auttaa, niin kiitos: sannayk@gmail.com :) t. aloittelija

Sijaan tähtitaivaan ja muita kotiinpaluutunnelmia Botswanasta Suomeen

Huomenna on päivä, jolloin meistä seuraavat vapaaehtoiset saapuvat perille yhteen minulle rakkaaseen, haastavaan vapaaehtoistyöpaikkaan eteläisessä Afrikassa. Haikeudella muistelen, niinpä tässä muutama runo ajatuksista, joita liittyi keväällä kotiinpaluuseemme. Suuria tunteita.

Sijaan tähtitaivaan, kynttilänvalon
minä nyt parvekevaloja, lukulamppua tunnelmoin
tuijotan mietteideni lomasta
valoa pimeyden eri puolilla, valoa.

Yhdessä työskentely oli positiivinen kokemus,
kirjoittaa raporttiin minun mieheni.
Me koimme työmme hyödylliseksi
päättää lauseen, hymyilen:
aamen.

Afrikkasäveliä, lepopaikka siskoselle,
löytyy hiljalleen vastauksia,
ja vastauksia rukouksiin.

Heinäsirkkojen sijalle hiljaisuus
youtube
metrotyömaa.
Laitamme mitä vain ruokaa,
muttei nuotiota jolla.

Me selviämme,
rauha, halaus.
Me kuljemme
eteenpäin
melkeinpä läpi
harmaan lehmänkin.
Kotiin.

Kuljen Kampin kiirehulinassa
tahtiin Afrikan, tahallaan vain.
Outoa, vaikeaa.
Kaikki tarttuu, sanotaan.
Ajatuksetkin,
hyvä sekä paha.

Miksen mitään kirjoittanut sinusta?
Koska elin sinua, Botswana
joka hikirauhanen
ja mielenrauhani hikiseen
sinusta tulvi yli.
Olin siellä, nyt kaivaten taustaseuraan
kerrankin suoraan kuinka kehitys kulkee
jälkeemmekin jättää jälkiä.
Voi lapset, sala sentle, sentle.


ps. Niin, kaivaten minä taustaseuraan - samoin Swazimaan, Namibian ja Nepalin suuntaan. Minun maistani runoja taatusti toistekin. Ikävä ja lämpö.

Huivi x 5

Elokuun runotorstaihaaste 5 runon teemallinen kokonaisuus: luovan kirjoituksen kurssilla oli aiheena huivi ja tässä tuotoksia (no, hieman yli 5)

Vaahteranlehtien
lakatessa kapinoimasta
nouse sinä barrikadeille,
jatka mielenosoitusta:
kiedo kaulaasi oranssi huivi.

Musta takki, housut, maa
läpi syksyn kahlataan
pistä silmään, pistä edes vähän
kirkkaanpunahuivin tarvitset tähän.

Heitän ilmaan ne kaikki
sifongiset huivit leikin keskellä,
liehutamme myrskynä,
annamme aaltopäinä lentää.
Kylvämme tuuleen ilon,
hymyn, jännityksen,
laskeutukoot minne
tarve ja tarkoitus on.

Oranssit leirihuivit,
yhteinen rummutus,
käsillä aalto, auringonpilke.

Partiohuivi ja tonttumerkki
adventtikalentereita iso pino.
Joulumuori, Sudenpennut, Taivaan Isä
Aina Valmis Auttamaan

Hääpukuun valitsin kaksi silkkihuivia harteilleni
kun en yhtä osannut, voi mikä morsian!
Tulkoot lapsille kastemekkoon,
olkoot ilon kevyet!

Hämäränhyssyssä

Hämäränhyssyssä
runot heräävät eloon
oravanpyörän pysähtyessä.
Hämäränhyssy on
henkireikä
hymykuoppa
hitaasti hengitys.
Tilaa ajatela omia
runonmuotoisia ajatuksia.



Hämäränhyssyssä
sysipimeyden sylissä
sisältäpäin
Sinä valaiset.



ps. Blogin nimi-ilmaisu on peräisin vanhalta sukulaiselta. Tässä tähän mennessä hämäränhyssy-ajatuksesta kehkeytyneet runot johdantona tähän blogiin.

Epäselvä forte

Runotorstaihaaste 8.9 (runo valssikappaleesta)

Ei ole oikeaa, ei väärää sointia
joskus elämässä vain soi kaikki epäselvä forte
ja pilkahtaa jotain hyvää ja kirkasta pianissimo.
Päässä vilisevät lukemattomat kysymykset,
rutattujen muistilappujen legioona.
Ei ole oikeaa, ei väärää,
on yksi keskeneräinen
hetki, päivä, elämä.