lauantai 16. lokakuuta 2021

Yö leijuu surinaa

 Haastesanat: yö, leijuu, surinaa, säksätystä, hoitaja


Olisipa joku, joka hoitaisi

nämä kaikki ilmassa leijuvat asiat,

jotka surisevat päässäni.

Joskus tuntuu, ettei surina lakkaa

vaikka olisi jo yö.

Irti päästäminen - siinä täysi työ.


Miksi taas säksätän

eikä pinna kestä?

Saisipa kellua uimapatjalla,

loikoa riippumatossa.

Arki tikittää,se surisee.

Levollisuus pyhä, älä leiju pois.


Yöhoitaja

sekin jokainen vanhempi on.

Leijuu unen ja valveen rajalla,

muistot surisevan sumeita.


Elokuun yöt - lämmönrippeet leijuu.

Kaikkialla heinäsirkkojen säksätystä,

moottoriveneen surinaa.

Kaipauksentäyteistä.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Hahtuvia, paistetta - onnellinen

 Haastesanat: hahtuva, onnellinen, paiste

 

Ne lentävät, nuo hahtuvat

ilta-auringossa

haikeutta, iloa mukanansa.

Kunpa samoin puhaltaisin

sinulle elämääsi hyvät vauhdit.


Vesi lämmin viimein

kahlatessa onnellinen

äiti ja lapsi, kauan ja kauas.

 

Tämä paiste, kirkkaus, sininen selkeys

kaiken kylmän jälkeen. 

Kuinka onnellinen? 

Ei sanat riitä.

lauantai 22. toukokuuta 2021

Läsnäoloa, jälkiä, lähtemisiä

 Miten voi lähteä 

jollei ole ollut läsnä

sydämessä, sydämestä?


Jäljen minkä värisen

jätän taakseni?

Näkeekö siinä hyväksyntää

sateenkaaren alla kaikki?


Vaikkei voi jättää jälkeensä

kaikkea sitä mitä ajatteli,

toivoi, halusi, pysyvää

kesämökkeineen kaikkineen

voi jättää niin, niin paljon

elämäntarinaan, sydämeen, muistojen albumeihin.

lauantai 24. huhtikuuta 2021

Pysähtyminen, kaikenlaista, tarinoita

 Haastesanoina: pysähtyminen, paksut, kaikenlaista, onnistua, arvokkaita, tarinoita



Kevään ensimmäiset

riippumattovauhdit.

Kevään ensimmäiset

simpukanetsintäretket.

Pysähtyminen. 

Kevään ensimmäinen 

valkovuokkokimppu.

Hetkeen pysähtyminen.

 

Päiväkirjani ovat paksut,

pitävät sisällään kaikenlaista

ja kaikenlaisia tunteita.

Muistoja arvokkaita,

tärkeitä arkitarinoita,

joita joskus onnistuu 

tallentamaan pysähtyneiksi still-kuviksi

kuin säilöisi hetken 

aarrekiven lailla lasipurkkiin.

 

Vaatekerrokset niin paksut,

kypärämyssykin valtava.

Alla pieni ihminen,

minä katsomaan pysähdyn.

Sinä meille kaikille, ja Jumalalle

rakas, arvokas, ihme.

 

Onnistumista mietin,

on tullut taas mokattua kaikenlaista, 

ja olenko käyttänyt aikaani

siihen, mikä on arvokasta, arvokkainta?

Olen onnistunut olemaan - ihminen,

epätäydellinen.

Se on ihmisyyden tarina.

Katson ylös ja tiedän: anteeksi sain,

kelpaan, riitän, ja enemmän - olen helmi, aarre.

 

Tarinoita arvokkaita

kirjaston salin lattialla

pehmohiirillä, tammenterhoilla

elämän perusasioita esitän. 

Päiväkodissa onnistuu saamaan 

tuhteja elämän eväitä.




lauantai 17. huhtikuuta 2021

Pulputtaa, villasukka ja harmaata

Verkoston kirjoittajat -kanssaryhmäläisen valitsemista haastesanoista syntyi yhtä jos toistakin mietettä ja ajatusvirtaa. Kirjoitukset ovat useammalta viikolta eri hetkistä ja eri tunnetiloista, toisistaan irrallisia.


Kaikkia tunteita saa tuntea,

niistä voi puhua,

tutkailla harmaan sävyjä niissä,

kaikkia värisävyjä,

ja puristaa ne kuiviin kuin pyykit.


Mitä vetäisin suojakseni

tässä tilanteessa

kuin hupparin, villasukat ja pipon?

Henkistä kerrospukeutumista tarvitsen.

Rukouksen, työnohjauksen, ystävän, 

puolison, päiväkirjan, vapaa-aamun,

avun pyytämisen, jostain irti päästämisen,

vielä jonkin muun?

Pue minut Jumala,

kun kaikki juuttuu puolitiehen.


Harmaata, liian harmaata

kuin liisteripuuro,

jollei yhtään 

vapaa-ajan valopilkkua

kalenterin millään sivulla. 

Pienet eväsretket, kaverihetket

saavat ilon, voiman pulppuamaan.

Tilataan pitsaa pihapöytään, läiskäistään ylävitoset, 

vitsaillaan kevät värikkäämmäksi yhdessä.


Taaperon parku kaikesta, kaikesta

lopulta ryhmähau, makaronilaatikko, vesimuki.

Suljen rukouksiin pienen, jolla on  niin vaikea olla,

että lentelevät villasukat, lelut ja lusikat.


En pulputa, 

en juokse, hypi.

Harmaan villasukan lailla

puhki kulutettu, nukkainen

olen paikallani vain.

Pysähdyksiin lysähtäneenä saan lojua.


Kateus on kaikennielevä mustanharmaa peto.

Ystävä kehottaa kattamaan sille pöydän,

oikein kutsumaan sen kylään,

kysymään siltä mitä se kertoo.

Helpommin sanottu kuin tehty.


Halauspuuska, suukkosade.

Rakkaus, se pulputtaa

pulputtaa yli äyräiden.


Ensi kertaan taas uusien sanahaasteiden äärellä! Runoilu on maailman paras harrastus :)

lauantai 20. maaliskuuta 2021

Koskaan, kotipesästä, valmiiksi

 Nappasin muutaman haastesanan yöpöydällä olevasta Puluboin ja Ponin kirjasta, jota on tullut lueskeltua niin lapsen kanssa kuin ilman. Sanat ovat: koskaan, kotipesästä, valmiiksi. Tällaisia ajatusjuoksuja pari erilaista niistä kehkeytyi:


Runoissa 

hyvää ja huonoa

yhtäaikaa se, 

ettei saa

koskaan valmiiksi.

Ja elämässä.

Silti uskallettava lähteä

-ja lähettää-

kotipesästä.


Lapseni, kun joskus lähdet kotipesästä

lähtee mukanasi niin paljon.

Ilosi ja energisyytesi määrä suunnaton,

suukot, halaukset ja syöksyt syliin.

 

 

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Jotain, missä on toivoa & Valoa tunnelin päässä

 Kirjoitushaaste teemoista "Jotain, missä on toivoa" ja "Valoa tunnelin päässä" - neljä ajatuksenjuoksupyrähdystä hiihtolomaviikonlopulta.

 

Etsin katseellani

tällä luontoretkelläni

pääkaupungin keskellä

jotain, missä on toivoa. 

Metrot kulkevat, 

aurinko nousee,

jää murtuu ja sulaa,

lintu ponnistaa siivilleen,

lumitaakat putoilevat katajan harteilta.

Jotain, missä on toivoa - 

lähes joka mutkan takana. 


Valoa tunnelin päässä

on suun avaaminen auttajalle.

Valoa tunnelin päässä

on käsien ristiminen.

Valoa tunnelin päässä

on hyväksyä nykyhetki tällaisena, hengittää.


Tämä suhina tyhjässä aamumetrossa 

selkiyttää päätä, kirkastaa ajatusta.

Väliasemat parin minuutin välein

ja lopulta pääteasema

"Matkustajia pyydetään poistumaan junasta, 

tämä juna menee huoltoraiteelle."

Niin menen minäkin, 

poistun metsään, huoltoladulle

jotta taas jaksaa

arkiraiteita edestakaisin.


Ennen Kalasatamaa 

on valoa tunnelin päässä.

Uudet asuinalueet kurkkivat merelle, 

Isoisän silta yhdistää

ja kulman takana Kulosaaren kartanot. 

Tämä on maisemanvaihdos korona-aikana.